Luokkahuoneen ensimmäisestä postauksesta saikin jo hieman vihiä siitä, että minä pidän Muumeista. Sarjakuvaklassikot odottavat vielä lukuvuoroaan, mutta luin juuri loppuun Sirke Happosen Muumioppaan (2012). Kirjassa on niin mainio esipuhe, että lainaankin siitä heti pätkän tähän: "Tässä maassa ei voi viettää montaakaan hetkeä ennen kuin törmää muumeihin. Ne keikkuvat vastaan lasten repuissa ja aikuisten avaimenperissä, pipoissa, paidoissa ja elokuvissa. Kaikki meistä tietävät muumihahmot, mutta kuinka moni ne todella tuntee - alkuperäisissä tarinoissa, itsessään tai tuttavissaan?"
Muumiopas selventääkin hyvin kattavasti mistä muumihahmoissa on kyse. Yli 200-sivuiseen teokseen on listattu muumihahmot A:sta Ö:hön ja mukana ovat sekä kirjoista että sarjakuvista enemmän tai vähemmän tutut kulkijat. Muumiperheen, Pikku Myyn, Nuuskamuikkusen ja muiden tuttujen lisäksi tutustutaan esimerkiksi pasifisteihin, markiisi Mongagaan ja kukkahevosiin. Kirjan kuvituksissa nähdään pätkiä sarjakuvista, kirjojen kuvituksia ja niitä varten tehtyjä luonnoksia, sekä pieniä otteita Tove Janssonin muista töistä.
Happonen on tehnyt kirjaa varten valtavan työn ja tuntee selvästi muumimaailman kuin omat taskunsa. Hahmojen joukossa on paljon sellaisia tapauksia, joiden olemassa oloa ei muista- tai joista ei edes tiedä. Lisäksi Happonen joidenkin hahmojen kohdalla selventää taustoja hieman enemmmän, alla muutama esimerkki:
Muumimammasta:
"Muumimamman esikuva on Tove Janssonin oma äiti, pilapiirtäjä ja kuvittaja Signe Hammarsten Jansson (1882-1970), jonka taiteilijanimi oli Ham. Vain harvoilla muumihahmoilla on näin selkeä esikuva. Esimerkiksi Mymmeliä, Vilijonkkaa ja Muumipeikkoa Tove Jansson kuvailee monisanaisesti työmuistiinpanoissaan, mutta Muumimamman kohdalle hän on yksiselitteisesti kirjoittanut "Muumimamma = Ham"."
Möröstä (ruots. Mårran):
"Suomenkielisille lukijoille voi olla yllätys, että Mörkö on ruotsiksi hon, eli naispuolinen. Fantasiahahmoa, eritoten hirviötä, saattaa suomeksi ajatella ilman yksiselitteistä sukupuolta, mikä oikeastaan sopii muumimaailman avaraan ihmiskuvaan. Mårra on ollut myös Tove Janssonin ja teatteriohjaaja Vivica Bandlerin nimitys homoseksuaalisuuteen kohdistuvalle vihamielisyydelle. Siksi Janssonille oli tärkeää, että pienet ja heiveröiset hahmot, kuten Tiuhti, Viuhti ja Nyyti, ainakin tarinoissa päihittävät Mörön."
Edellä mainitut esimerkit olivat ehkä ennen kaikkea juuri sitä, mitä tältä kirjalta odotin. Muumiopas on hienosti koottu ja erittäin kattava, mutta hyvästä taustatyöstään huolimatta se ei ole kovinkaan analyyttinen, vaan pyrkii pääpiirteittäin selventämään, että kuka on kuka ja millaisia ominaispiirteitä hahmoissa on. Esimerkiksi edellä mainittu Mårra-esimerkki tuo mielestäni lukijalle Mörköön aivan uudenlaista syvyyttä ja mikäli tällaisia faktoja ei ollut tarpeeksi saatavilla olisiko Happosen tiedoilla kuitenkin ollut pohjaa analyyttisemmälle pohdinnalle? Kirja tuntuu tässä suhteessa jäävän puolitiehen. Toisaalta mikäli teos palvelee sitä lukijakuntaa, joille muumit tarkoittavat animaatiota ja Arabian mukeja, niin teos varmasti yllättää ja ilahduttaa.
Tosin mainittakoon, että itsekin pidän noista mukeista (joskaan en hulluuteen asti, ne ovat vain astioita hyvänen aika sentään...) ja onhan tuo lastenohjelmakin vallan mainio, mutta näin aikuisemmalla iällä olen nauttinut muumeista myös kirjojen ja erityisesti sarjakuvien kautta, joten hahmojen syvempi ymmärrys olisi palvellut uteliasta mieltäni vallan oivallisesti.
Aukeamanäkymää
Esimerkkiä Tove Janssonin muista töistä
Analyyttisyyden kaipuu jäi vaivaamaan itseäni myös sikäli, että kun näin kattava teos on julkaistu vasta vuosi sitten, niin seuraavaa vastaavanlaista teosta saadaan varmaankin odottaa jokunen vuosi.
Kirja oli kuitenkin kuvallisesti valtavan herkullinen ja muumisarjakuvien ihailijana ilahduin tietenkin sarjakuvaotteiden määrästä. Vaikka puutteita olikin, niin teos on varmasti oivallinen lahja sellaiseen kotiin, jossa muumeilla on tilaa muutenkin. Kirjaa voi tutkia ja ihastella, sen voi jättää kesken ja siihen voi palata myöhemmin.
Mainittakoon vielä lopuksi, mikäli jotakuta nyt tämä oma lukuhaasteeni kiinnostaa, että en laske Muumiopasta noiden 35 kirjan tavoitteeseen, joka minulla tänä vuonna on. Olihan tuossa toki paljon sivuja luettavana, mutta melkoinen määrä kuvia myös. Luen myös varsin usein kahta teosta samaan aikaan- yhtä "varsinaista kirjaa" ja sitten jotain tällaista vähän kevyempää ja vähätekstisempää.
Ja lopuksi vielä yksi ihana knoppitieto:
"Muumianimaatioissa ja -tuotteissa Nipsu esitetään usein ruskeana, mutta sitä väriä ei alkuperäisteosten harvoissa värikuvissa ole. Niissä Nipsu on joko täysin valkoinen tai hennosti vihertävä, liittyen hänen taipumukseensa voida pahoin tilanteessa kuin tilanteessa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti