lauantai 6. kesäkuuta 2015

Elina Lappalainen: Nakki lautasella - mistä ruoka tulee?

Kuten aikuisillekin suunnatussa kirjallisuudessa, niin myös lastenkirjoissa ajankohtaiset aiheet ovat usein läsnä. Toisinaan lastenkirjallisuus tarjoaa sen verran mielenkiintoisia uutuuksia, että tällainen lapseton aikuinenkin tulee tarttuneeksi lastenkirjaan. 

Tänä keväänä ilmestynyt Nakki lautasella - mistä ruoka tulee? -kirja on mielestäni oivallinen esimerkki lasten ajankohtaisteoksesta. Ruuasta ja etenkin lihatuotannosta puhutaan varmasti näinä aikoina enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Teoksen takana on Elina Lappalainen, joka voitti vuonna 2012 Tieto-Finlandian teoksellaan Syötäväksi kasvatetut. Kuvituksesta vastaa Christel Rönns.


Kirjan päähenkilöt ovat serkukset Aleksi ja Emilia, jotka lähtevät Emilian isän kanssa kierrokselle  eri maatiloille. Emilian isä on eläinlääkäri ja päivään kuuluu niin sikalassa, kanalassa, broileritilalla kuin maitotilallakin vierailu.

Kirjassa esitellään mitä kaikkea maatilalla tapahtuu ja erilaisten infoboksien avulla nostetaan esiin sellaisia tietoja, jotka eivät tarinalliseen tekstiin istu. Lisäksi tuotantoeläimet esitellään erikseen laajemmin omilla aukeamilla. Kuitenkin koska kyseessä on lastenkirja, jotkin kirjassa esitellyt faktat voivat tuntua jopa rajuilta; esimerkiksi lihasian kerrotaan saavuttavan teurasikä puolessa vuodessa, vaikka lemmikkinä sika voisi elää jopa 15 vuotta. Joillekin pienille korville tieto voi olla liikaa.

Visuaalisesti kirja on mielestäni hyvin onnistunut ja tekstin ja kuvien määrä on sopivassa suhteessa toisiinsa. Luettavaa on tarpeeksi, mutta myös kuvien voimaan on luotettu. Joltain osin kuvat voivat olla joillekin lukijoille jälleen liikaa, sillä porsimiskarsinassa makaava emakko ei vaikuta järin onnelliselta ja myöskin täysi broilerihalli saa aikaan jopa hieman ahdistavan tunteen.


"Luonnossa villinä elävä emakko tekisi porsailleen heinästä pesän."

"Tässä hallissa on 24 000 lintua."

Toisaalta näin sen mielestäni pitää ollakin. Lapsille tarjottu totuus on mielestäni tässä niin kaunista kuin olla voi, ilman että sorrutaan virheelliseen mielikuvamarkkinointiin. Broilerit kasvavat isoissa halleissa, eivätkä kuopsuttele pihalla ja emakot poikivat kääntymisen estävissä häkeissä.

Nakki lautasella herätti ilahduttavan paljon mediahuomiota ilmestyessään, mutta hieman olen skeptinen sen suhteen, että kuinka monelle lapselle tämä päätyy lopulta käsiin. Luetaanko kirjaa vain sellaisissa perheissä, joissa eletään jo kasvispainotteisella ruokavaliolla? Voisiko tämä kirja olla vaikka luokkahuoneissa saatavilla?

Kuitenkin tässä ajassa myös moni aikuinen sekasyöjä saattaa olla kiinnostunut ruokansa alkuperästä, muttei välttämättä pysty ottamaan täydellistä totuutta vastaan. Nakki lautasella saattaa siis hyvinkin olla sopivaa luettavaa myös sellaisille aikuisille, joita se oman pihvin, maidon tai munan alkuperä kiinnostaa, mutta joille eläinaktivisten videot tai aiheeseen liittyvä kirjallisuus (esim. Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut) on liikaa.

Siis vahva suositus tarpeeksi vanhoille ja vahvoille lapsille sekä kaikille aikuisille.

Lisäys noin 30 minuuttia tekstin julkaisun jälkeen: Elina Lappalainen twiittasi minulle tiedon, että kirjaa testattiin 2. luokkalaisilla, joille kirja ei ollut liikaa. Vastaanotto oli innostunutta ja uteliasta. Kiitokset Elinalle lisäinfoista! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti