Hankin itselleni kirjoja melko harvoin, mutta tällä viikolla posti toi mukanaan jo toisen tämän vuoden puolella tilatun kirjapaketin. Adlibriksellä oli melko muikeat alennusmyynnit tammikuun ajan, joten tilasin sieltä erään suosikkisarjakuvistani: Alison Bechdelin Hautuukodin.
Teoksen esittelyn jätän suosiolla toiseen kertaan, sillä sen lukemisesta on vierähtänyt jo jokunen vuosi, joten en pysty näin lonkalta siitä mielekästä blogitekstiä kirjoittamaan. Lyhykäisyydessään kirja kuitenkin kertoo Alisonin elämästä kietoutuen erityisesti hänen isäsuhteensa ympärille.
Hautuukoti sisältää paljon kuvia ja paljon tekstiä ja se on äärimmäisen runsas sarjakuvateos. Todellinen sarjakuvaromaani isolla S:llä ja R:llä.
Tässä kuvamaistiaisia!
Laajemmassa esittelyssä on tällä kertaa Robert Kirkmanin The Walking Deadin toinen osa. Ensimmäisen osan luin viime vuoden puolella ennen luokkahuonetta, joten siitä ei valitettavasti arviota erikseen ole, joskin tässä nyt sivua samalla sitäkin. The Walking Dead ei siis tullut saman kirjapaketin mukana, vaan tämä on lainattu Tapanilan kirjastosta. :)
Kuten varmaan moni muukin suomalainen, niin myös minä tutustuin The Walking Deadiin ensin sarjakuvan pohjalta tehdyn tv-sarjan kautta. Ensin en aikonut katsoa koko ohjelmaa, sillä kuulin sen olevan hyytävän pelottava ja pelkäsin yöunieni puolesta. Myöhemmin kuulin sarjan ensimmäisen kauden olevan hyvä, mutta toisen "kauniita ja rohkeita höystettynä zombeilla", joten tuli lisäsyy lykätä sarjan aloittamista. Lopulta kuitenkin lainasin kirjastosta ensimmäisen tuotantokauden ja ah, olen aivan koukussa (ja eri mieltä siitä, että sarjan toinen kausi olisi vain kaunareita, pyhpah).
Neljäs kausi pyörii ja televisiossa, mutta koska luokkahuoneesta puuttuu televisiosignaali lievitän zombinälkääni (hehe) näillä sarjakuvilla.
Kuten ehkä jo tulikin selväksi, niin olen pitänyt kyseisestä tv-sarjasta todella paljon. Siksi ensimmäisen WD sarjakuvan lukeminen jopa jännitti- entä jos kävisi niin, että "no kirja on aina parempi kuin elokuva" (tai tässä tapauksessa tv-sarja) ja pohja koko sarjalta lähtisi. Ilokseni ensimmäisen sarjakuvan kohdalla kuitenkin huomasin, että teoksesta oli poimittu oikeita elementtejä sarjaa varten, mutta isäntäteoksesta uskallettiin tehdä myös oikeanlaisia irtiottoja. Tv-sarja ja sarjakuva ovat kuitenkin kaksi eri välinettä ja mielestäni tv-sarjaan on poimittu sarjakuvan hahmogalleria ja juonen päätapahtumat onnistuneesti, mutta niitä on jalostettu tv-sarjan kerrontaan paremmin sopiviksi.
The Walking Deadin ensimmäinen osa keskittyy tilanteen selvittämiseen ja "selviytyjäryhmän" kokoamiseen ja esittelyyn. Tietämättömille tiedoksi siis, että ensimmäinen osa alkaa "tilanteen keskeltä". Seriffi Rick Grimes herää sairaalasta ja huomaakin paikkojen olevan tyhjiä ja hieman rempallaan. Kas, olemme keskellä zombiapokalypsea. Tarinaa seurataan alkuun Rickin näkökulmasta ja lopulta löytyykin porukkaa- muita ei-zombeja, joiden kanssa on hyvä jatkaa matkaa.
Sarjakuvan toisessa osassa joukkio on päässyt vankilaan turvaan (tv-sarjassa tässä kohtaa mennään kolmannessa tuotantokaudesta. Ensimmäisestä sarjakuvasta on tehty siis kaksi tuotantokautta) ja kun loputon pakojalalla oleminen taukoaa hetkeksi tarinaan syntyy uusia jännitteitä. Ryhmän sisällä muodostuu riitoja, epäluottamusta ja jopa pelkoa toista ihmistä kohtaan. Millaisilla säännöillä ihmisyys pidetään kasassa?
Tv-sarjaa seuraavat voivat ainakin jokseenkin turvallisesti lukea sarjakuvia ilman spoilereiden pelkoa. Kahdesta ensimmäisestä osasta on käynyt jo hyvin ilmi se, että tv-sarjan kohdalla on otettu vapauksia tarinan kuljettamisen- jopa joidenkin hahmojen kohtaloiden suhteen. Asioita on tosin myös kerrottu eri järjestyksessä, joten en voi olla täysin varma, että palataanko sarjassa vielä joltain osin jonkin sarjakuvan aikaisempaan tapahtumaan. Mikäli kuitenkin seurailee jo sitä neljättä kautta, niin ainakin nämä kaksi voi lukea turvallisesti.
Robert Kirkman on The Walking Deadin luoja ja kirjoittaja, mutta sarjakuvat syntyvät tiimityönä. Charlie Adlard vastaa luonnostelusta, tussauksesta ja kansikuvista ja Cliff Rathburn harmaansävyistä.
Sarjakuvan lopusta voi löytää myös muutamia väritettyjä kuvia tarinasta. Huippuhienoja!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti